Alvar Aalto suunnitteli vuosina 1936–1939 Sunilan sellutehtaan ja asuinalueen. Sunila on asemakaavasuojeltu
kaunis metsälähiö ja mestarin laajin toteutunut työ.

 
–Tervetuloa tutustumaan Sunilaan!
 Alvar Aalto kuvattuna Chicagossa 1939, jolloin Sunila oli esillä New Yorkin maailmannäyttelyssä. Kuva: Maire Gullichsen. AAM.

Alvar Aalto kuvattuna Chicagossa 1939, jolloin Sunila oli esillä New Yorkin maailmannäyttelyssä.
Kuva: Maire Gullichsen. AAM.


Sunilan aluekartta

Rakennukset on jäljempänä numeroitu.

Aallon_Sunila_kartta.jpg

Alueen rakentuminen

Uusi sellutehdas uusine asuinalueineen rakennettiin lähes neitseelliseen maastoon. Tiet, rautatie, sillat, johdot jne. oli rakennettava. Rakentamassa oli parhaimmillaan 1750 henkilöä. Tehdas rakennettiin Pyötisen saarelle, jonne jyrkän rannan takia oli hyvä tehdä satama. Työt aloitettiin kesäkuussa 1936 ja toukokuussa 1938 kuivauskoneesta tupsahti ensimmäinen sellupaali.

Asuinalue rakennettiin mantereelle. Ensimmäinen rakennusvaihe käsitti johtajan asunnon Kantola, insinöörien rivitalon Rantala, työnjohtajien rivitalon Mäkelä ja työläistalot Mäntylä ja Honkala sekä tarpeelliset huoltorakennukset. Tämä uuden Sunilan eteläosa ristittiin Valliniemeksi paikalla olleiden vallitusjäänteiden mukaan.

Asuinalueen toiseen rakennusvaiheeseen osallistuivat Sunila Oy:n lisäksi Ahlströmin Karhulan tehtaat ja Kymi Oy:n Hallan tehtaat. Ne perustivat Etelä-Kymen asuinrakennus Oy EKA-nimisen asunto-osakeyhtiön, josta kukin osakas sai työväelleen asuntoja.

Samaan aikaan EKA:n kanssa rakennettiin Puistolan omakotialue, johon tuli 12 kpl Ahlströmin Varkauden tehtaiden valmistamaa puutaloa tyyppiä C2 ja C3.

Sunilan sahan eli ns. Vanhan Sunilan rakennuksia muutettiin uuden sellutehdasyhdyskunnan käyttöön Aino ja Alvar Aallon suunnitelmien mukaan. Vanhoihin rakennuksiin tehtiin tilat mm. virkailijakerholle, työnjohtajakerholle, lastentarhalle ja kirjastolle. Sunilan sahan VPK:n talo muutettiin koko henkilökunnan yhteiseksi seurataloksi ”Pirtti”.

Sodan jälkeen Sunilaan rakennettiin vielä kerrostalot Kuusela 1947 sekä Juurela ja Runkola 1953–54.

Asuminen Sunilassa

Sunilassa asuttiin sekä vanhan Sunilan puutaloissa, että Alvar Aallon suunnittelemissa modernin tyylisuunnan funkkistaloissa. Usein työläisperheen asumisura alkoi vanhan Sunilan hellahuoneesta, jossa vesi kannettiin kaivosta ja tarpeet hoidettiin ulkorakennuksessa. Jonotuksen jälkeen päästiin uuden asuinalueen asuntoon. Siirtymää on verrattu taivaaseen pääsyyn. Kun ajattelee uusien asuntojen isoja nauhaikkunoita ja valossa kylpeviä valkoisia seiniä, vertaus on ymmärrettävä.

Valtaosa Aallon asuinalueen asunnoista on 30–35 m² yksiöitä ja 45 m² kaksioita. Varustetaso oli aikansa huippua, ja tilaa oli ruhtinaallisesti. Kaksiossa saattoi kuitenkin asua jopa kuusihenkinen perhe. Työnjohtajien rivitalo Mäkelän asunnoissa on 85 m² ja insinöörien rivitalo Rantalassa 180–280 m² per asunto. Johtajan asuintalo Kantolassa on 450 m², ja se palveli myös edustustilana. Sunilassa vallitsi varsin perinteinen hierarkia yhdistettynä edistyksellisyyteen ja modernistiseen suunnittelufilosofiaan. Työväestön asuintaloja on kolmea tyyppiä:

  1. 1937 rakennetut Mäntylä ja Honkala.

  2. 1938-39 rakennetut Harjula, Kivelä ja Kontio.

  3. Myös 1938-39 rakennetut Karhun ja Päivölän terassitalot.

Sodan jälkeen rakennetut Kuusela (1947) sekä Juurela ja Runkola (1953–54) poikkeavat edellisistä sekä arkkitehtuuriltaan, asuntotyypeiltään että sosiaaliselta ajattelultaan. Niitä ei suunniteltu millekään tietylle ihmisryhmälle vaan niissä on kaikenkokoisia asuntoja 18 m² yksiöistä aina 120 m² neliöihin.


Sunilan tehdas (nro. 1)

 © KUVA: Suomen Ilmavoimat

© KUVA: Suomen Ilmavoimat

Sunilan tehdas vuonna 1939. Etualalla puukenttä, josta propsit siirrettiin vaijerikuljettimella kuorimoon, sieltä edelleen hakettamoon ja keittämöön. Lukuisten pesu-, jauhatus- ja kuivatusvaiheiden jälkeen valmiit, nipuiksi pakatut arkit kuljetettiin satamavarastoon, josta ne siirtyivät junalla tai laivalla asiakkaille. Vasemmalla näkyy osa asuinalueesta, mm. lämpökeskuksen piippu. Pyötisen takana on Pikku-Pyötisen saarikylä, joka pysyi asuttuna tehtaan kupeessa 1950-luvulle saakka. Taustalla vasemmalla näkyvät Hallan ja Tiutisen saaret sellu- ja laatikkotehtaineen ja sahoineen. Taustalla oikealla Gutzeitin teollisuuslaitokset ja Kotkan kantasatamaa. Oikeassa laidassa Hietasen sahan taapeleita. 

Kantola (nro. 2)

 © Kuva: PHOTO ROOS

© Kuva: PHOTO ROOS

Johtaja Kannon asunnon ulkoa ankara, vähäeleinen arkkitehtuuri vaihtuu sisällä harmonisiin, valoisiin ja kodikkaisiin huonetiloihin. Rakennus on toiminut Sunila Oy:n ja Kotkan kaupungin edustus-, koulutus- ja majoitustilana. Nykyään Kantolan omistaa Kotkan kaupungin yhtiö Sunilan Kantola Oy ja sitä voi vuokrata koulutus- ja juhlatilaisuuksiin.

 

Rantala (nro. 3)

 © FOTO ROOS, sunila oy:n arkisto

© FOTO ROOS, sunila oy:n arkisto

Insinöörien rivitalo käsittää viisi suurta asuntoa. Rakennuksen pohjapiirros on viuhkamainen siten, että asunnot avautuvat kohti merta. Jokaisella asunnolla on oma puusäleiköllä rajattu etupiha ja muurilla erotettu laaja oleskelupiha.

 

Sauna, posti, pesula (nro. 6)

 © FOTO ROOS, SUNILA OY:N ARKISTO

© FOTO ROOS, SUNILA OY:N ARKISTO

Koko aluetta palvelevat saunaosastot olivat yläkerrassa, pesula alakerrassa. Postikonttori sijaitsi erillisessä puisessa siipirakennuksessa. Vuonna 1953 rakennusta laajennettiin ja parveke purettiin. 1980-luvulla postisiipi purettiin.

 

Harjula, Kivelä, Kontio (nro. 9)

 Kivelä ja kontio vuonna 1939.

Kivelä ja kontio vuonna 1939.

Vuosina 1938–39 rakennettujen talojen perusratkaisu muistuttaa Mäntylää ja Honkalaa. Ulkoseinät ovat kuitenkin perinteistä punatiiltä, joka on slammattu ja kalkittu valkoiseksi. Uutuutena ovat pienet asuntokohtaiset parvekkeet.

 

Kuusela (nro. 12)

Kuusela-AAM_L624.jpg

Vuonna 1947 rakennettu Kuusela edustaa sodanjälkeistä “pehmeää funktionalismia”. Harjakatto, parvekkeiden massiiviset pyöröpuukaiteet ja sisäänkäyntien riukuseinämät viittaavat perinteiseen rakentamiseen samalla kun ne edustavat Alvar Aallon luonnonläheistä arkkitehtuuria.

Lämpökeskus (nro. 4)

 © FOTO ROOS, sunila oy:n arkisto

© FOTO ROOS, sunila oy:n arkisto

Rakennuksessa sijaitsivat keskuslämmityslaitoksen lisäksi tehtaan virka-autojen tallit, pesupaikka ja korjaamo. Torni tehtaan logoineen toimii alueen maamerkkinä. Autonkuljettajan ja lämmittäjän asuinsiipi on purettu.

 

Mäntylä, Honkala (nro. 7)

 © FOTO ROOS, sunila oy:n arkisto

© FOTO ROOS, sunila oy:n arkisto

Niin sanottujen ketjutalojen työläisasunnot ovat 45 m² kaksioita ja 30 m² yksiöitä. Pitkät lamellitalot on porrastettu maaston myötäisesti. Ulkoseinät on muusta Sunilasta poiketen muurattu kevytbetoniharkoista.

 

Karhu, Päivölä (nro. 10)

 Karhu ja Päivölä 1939 © Roos

Karhu ja Päivölä 1939 © Roos

Sunilan terassitalot tunnetaan ympäri maailman. Rakennukset edustavat Sunilan työläisasuntokehittelyn huipentumaa. Alakerran yksiöillä on omat graniittimuureilla rajatut etupihansa ja 2.–3. kerroksen kaksioilla on suuret terassimaiset parvekkeet.

 

Juurela, Runkola (nro. 13)

Juurela-lt.jpg

Vuonna 1954 valmistuneet Juurela ja Runkola edustavat sodanjälkeistä Arava-asuntotuotantoa. Länsijulkisivuja hallitsevat pystysuuntaiset kalkitut tiilimuurit ja vaakasuuntaiset betonielementeistä tehdyt parvekekaiteet. Erikokoisia ja -tyyppisiä asuntoja on runsaasti.

Mäkelä (nro. 5)

 © FOTO ROOS, sunila oy:n arkisto

© FOTO ROOS, sunila oy:n arkisto

Työnjohtajien rivitalo käsittää neljätoista 85 m²:n asuntoa. Jokaisella asunnolla on pitkä, aidattu etupiha. Länsipuolen puistomainen oleskelupiha on yhteinen. Kaksikerroksisten asuntojen sisätilaa hallitsee kauniisti muotoiltu porras.

 

Ekan lämpökeskus (nro. 8)

 © FOTO ROOS, SUNILA OY:N ARKISTO

© FOTO ROOS, SUNILA OY:N ARKISTO

Asuinalueen 2. rakennusvaihe käsittää alueen pohjoisosassa sijaitsevan Etelä-Kymin asuntorakennus Oy EKA:n, jonka perustajia olivat Sunilan lisäksi Ahlströmin Karhulan ja Kymin Oy:n Hallan tehtaat. Vuosina 1938–39 rakennettu alue koostuu lämpökeskuksesta ja viidestä kerrostalosta.

 

Puistola (nro. 11)

 Puistola 30-luvulla.

Puistola 30-luvulla.

Alueen pohjoiskärkeen pystytettiin 1938 kaksitoista omakotitaloa. Talot ovat Ahlströmin Varkauden tehtaan tyyppitaloja C2 (50 m²) ja C3 (60 m²). Epäsymmetrinen harjakatto ja pitkä kuisti antavat taloille modernin ilmeen.

 

Pirtti (nro. 14)

1 Pirtti-25v juhla-lt.jpg

Pirtti on Sunilan sahayhdyskunnan ainoa säilynyt rakennus. Aino ja Alvar Aalto laativat vuonna 1938 muutos- ja sisustussuunnitelmat. Pirtin omistaa 1937 perustettu urheiluyhdistys Sunilan Sisu, joka on restauroinut rakennuksen.

 

 

Sunila! Loistavaa funkiskauden arkkitehtuuria

Alvar Aallon suurtyö Sunila rakentui vuosina 1936–54 ja se käsitti sekä Pyötisen saarelle sijoitetun selluloosatehtaan, että laajan asuntoalueen. Aallon omintakeinen arkkitehtuuri oli kansainvälistä ja kehittyi vuorovaikutuksessa ajan modernien virtausten kanssa. Aalto omaksui ideoita funkiksen suunnitteluperiaatteista, mutta pehmensi ja rikasti niitä omalla persoonallisella otteellaan.

 
 Ilmakuva Sunilan alueesta, ennen sellutehdasta. © Kuva:

Ilmakuva Sunilan alueesta, ennen sellutehdasta. © Kuva:

Sunila nykyisin

Tehdasyhdyskunta toimi kokonaisuutena. Yhtiö antoi työtä, vuokrasi asunnot ja tarjosi monenlaisia palveluja niin arjen kuin vapaa-ajan tarpeisiin. Aikojen muuttuessa tehtaan ja asuinalueen side katkesi. Nykyisin Sunila toimii kuten mikä tahansa asuinalue, paitsi että historia elää arkkitehtuurissa ja ihmisten muistoissa.

 

Historian havinaa
 

Sellutehtaan synty

Kymijoen suistoon, nykyiseen Kotkaan, perustettiin vuosina 1871–76 yhdeksän höyrysahaa. Sunilan sahalaitos Oy aloitti toimintansa vuonna 1875 nykyisen sellutehtaan pohjoispuolella. Sahan toiminta loppui vuonna 1928, kun seitsemän puunjalostusteollisuuden suuryritystä osti sahan alueineen. Alue jätetiin odottamaan parempia aikoja vuosikymmenen vaihteen laman yli.

Kun 1930-luvun nousukausi käynnistyi, omistajayhtiöt Ahlström, Enso-Gutzeit, Kymin Oy, Tampella ja Yhtyneet Paperitehtaat päättivät kesäkuussa 1936 rakentaa Sunilaan sulfaattiselluloosatehtaan, jonka tuotantokyky olisi 80 000 tonnia vuodessa.

 

Suunnitteluvaihe

Tehtaan suunnitteluvaiheet ja rakentaminen, kallioisen rakennuspaikan louhinta Pyötisen saarella, maantie- ja rautatieyhteyksien sekä satamalaiturin valmistuminen veivät vain kaksi vuotta. Parhaimmillaan töitä tehtiin 1750 hengen voimin. Ensimmäistä sellupaalia päästiin juhlimaan 16.5.1938. Pian alkanut sota ei keskeyttänyt toimintaa. Tuotantotavoitteeseen päästiin kuitenkin vasta 1951.

A. Ahlström Oy:n toimitusjohtaja ja Sunila Oy:n johtokunnan puheenjohtaja Harry Gullichsen, oli Alvar Aallon ystävä ja esitti häntä hankkeen arkkitehdiksi. Aaltoa ja Gullichsenia yhdistivät modernit ajatukset taiteesta, arkkitehtuurista ja yhteiskunnallisesta edistyksestä. Lauri Kanto, läheisen Hallan sellutehtaan tekninen johtaja, kutsuttiin rakennushankkeen vetäjäksi ja Aulis Kairamo sen tekniseksi johtajaksi. Nämä neljä miestä puhalsivat yhteen hiileen luodessaan teknisesti, arkkitehtonisesti ja sosiaalisesti korkeatasoisen tuotantolaitoksen ja yhdyskunnan.

Sunilan tehtaan merijulkisivusta tuli Suomen puuteollisuuden symboli. Asuntoalueella Aalto sai vapaasti toteuttaa käsitystään kansainvälisen modernismin suomalaisesta tulkinnasta. Syntyi Suomen ensimmäinen "metsäkaupunki", joka viitoitti tietä sodanjälkeisten asuntoalueiden suunnittelulle Suomessa.

 

Sunilan sellutehdasyhteisö

Sunila oli vuodesta 1938 alkaen 60-luvulle saakka toisaalta perinteinen patruunavetoinen ruukkiyhdyskunta, toisaalta moderni hyvinvointiyhteisö. Yhtiö huolehti väestään monin tavoin sairauskassasta urheiluharrastuksiin, lasten päivähoidosta yhteisiin joulu- ja äitienpäiväjuhliin. Sunilan urheilijat niittivät mainetta: Sunilan soutajat voittivat olympiapronssia Helsingissä vuonna 1952.

 

Kohti nykyaikaa

Kuten muilla vastaavilla alueilla, yhteiskunnalliset muutokset ajoivat tehtaan ja asuinalueen erilleen. Alun perin Sunilan, Hallan ja Karhulan tehtaiden omistamat asuinrakennukset muodostavat tänään itsenäisiä asunto-osakeyhtiöitä. Pienyrittäjät toimivat alueen huolto- ja liikerakennuksissa. Sunilasta on tullut kotkalainen lähiö, joka etsii uutta olemisen tapaa.

Vuonna 1977 alueelle perustettiin korttelikoti, joka tarjoaa tapamispaikan ja monenlaisia palveluja etenkin eläkeläisväestölle. Vuonna 2000 perustettu Pro Sunila pyrkii yhteistyössä viranomais- ja asiantuntijaorganisaatioiden kanssa edistämään alueen suojelua, kunnostusta ja kehitystä nykyajan tarpeita vastaavaksi.

Asuinrakennuksia on 2000-luvulla korjattu ja modernisoitu vastaamaan nykyajan vaatimuksia. Alue on asemakaavassa suojeltu rakennus- ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaana. Asemakaavan uudistamisella, korjausohjeilla ja ympäristösuunnitelmalla pyritään alueen maiseman ja arkkitehtonisten arvojen entistä tarkempaan suojeluun.

 

Aluesuunnitelma

Laajat nurmipinnat, avokalliot ja suuret männyt hallitsevat Sunilan levollista maisemakuvaa. Asemakaava perustuu rakennusten vapaaseen sijoitteluun maastossa. Tunnusomaista on rakennusten viuhkamainen ryhmittely: suuntien hienoinen vaihtelu ja siirtymät, jotka sallivat mahdollisimman vapaat näkymät asunnoista luontoon.

Alueen yhteneväisyys ja elävyys perustuu hienovaraiseen variointiin suppean materiaalivalikoiman ja yksinkertaisten massoitteluperiaatteiden puitteissa. Julkisivujen päämateriaali on slammattu ja valkoiseksi kalkkimaalattu tiili tai harkko. Sen vastapainona on käytetty puuta, esimerkiksi ikkunanauhoissa ja parvekekaiteissa. Paikallisina korostuksina esiintyy lohkottua punaista graniittia sekä puna- ja keltatiiltä.

Teksti: Sirkka Soukka ja Rurik Wasastjerna