Sellutehtaan synty
/
Ennen sellutehdasta Sunilassa sijaitsi saha ja siihen liittyvä asuinyhdyskunta. Saha perustettiin vuonna 1875 ja oli yksi niistä 9 sahasta, jotka perustettiin Kymijoen suistoon 1870-luvun suuren saharyntäyksen aikana. Sellutehtaan aikana tätä osaa Sunilasta kutsuttiin ”Vanhaksi Sunilaksi”. Talot oli ryhmitelty pääosin yhden sahalta pohjoiseen johtavan raitin molemmin puolin. Raitin länsipuolella sijaitsivat sahan isännöitsijän, sahanasettajien, työnjohtajien, koneenkäyttäjien, opettajan ja kasöörin talot sekä kansakoulu. Tätä puolta kutsuttiin ”Ruotsin puoleksi”. Raitin itäpuolella sijaitsivat työväen asuintalot, palokunnan talo, poliisin talo ja sahan konttori. Tätä puolta kutsuttiin ”Venäjän puoleksi”. Myös taloille annettiin lempinimiä kuten työväen asuintalot ”Rauhala”, ”Siperia” ja ”Pappila”, naimattomien miesten talo ”Härkätorppa” ja lesken talo ”Onnela”. Vanhan Sunilan pohjoisosassa, Koivuniemessä, sijaitsi mm. urheilukenttä ja perheettömien asuintaloja. Sahalla oli luonnollisesti omat viljelysmaansa siihen kuuluvine navettoineen, riihineen ja latoineen.
Sunila Osakeyhtiö oli ainutlaatuinen ilmiö Suomen teollistumisen historiassa. Yhtiö perustettiin 1928 seitsemän puunjalostusyhtiön yhteisyrityksenä. Se osti Sunilan sahan ja ympäröiviä maita. Kansainvälinen lama pysäytti hankkeen alkuunsa. Saha suljettiin ja Sunila hiljeni muutamaksi vuodeksi. Seuraavan noususuhdanteen imussa jäljellä olevat viisi omistajayhtiötä päätti perustaa yhteisen sellutehtaan turvatakseen paperitehtaidensa raaka-aineen saannin.
Rakennushanke käynnistyi vuonna 1936 ja sen vetäjäksi kutsuttiin Hallan sellutehtaan tekninen johtaja, insinööri Lauri Kanto, josta tuli myös Sunila Oy:n ensimmäinen toimitusjohtaja. Hänen kokoamaansa työryhmään kuului diplomi-insinööri Aulis Kairamo, joka vastasi tehtaan teknisestä suunnittelusta ja josta tuli sen tekninen johtaja. Sunila Oy:n johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Ahlström Oy:n toimitusjohtaja Harry Gullichsen. Hän esitti hankkeen arkkitehdiksi ystävänsä Alvar Aallon. Aalto oli jo saavuttanut maailmanmainetta modernismin pioneeritöillään, Paimion parantola, Turun Sanomien toimitalo ja Viipurin kirjasto. Sellutehtaan suunnitteluun hän oli jo osallistunut Oulun Toppilassa.
